PENTUOPAS
O N N E A U U D E S T A P E R H E E N J Ä S E N E S T Ä !
Pennut ovat kasvaneet emänsä kanssa meillä kotona (0vrk - 5vko) sekä maalla Kärkölässä (5vko-8vko) ja näin ollen ne ovat tottuneet tavalliseen lapsiperhe elämään ja äänimaailmaan. Pentujen kanssa on ulkoiltu paljon 4 viikon iästä eteenpäin, sillä säät ovat suosineet meitä. Pentuja on alusta asti käsitelty päivittäin ja niiden kynnet on leikattu neljä kertaa ennen luovutusta. Pennut ovat päässeet autoilemaan useita kertoja.
Pennun ensimmäinen vuosi on todella tärkeää aikaa. Vanha sanonta pätee tähän hyvin "Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa". Tutustukaa rauhassa toisiinne, tehkää asioita yhdessä ja panostakaa suhteen luomiseen (johtajuusteoriat roskakoriin!). Vaikka te määrittelette rajat ja raamit arjen sekä harrastuksien ympärille, muistakaa olla reiluja sekä johdonmukaisia. Ettehän myöskään vaadi pennulta jotain, mitä ette ole sille opettaneet (pennut eivät tahallaan "hölmöile", ne eivät vain silloin tiedä mikä on sallittua ja mikä ei).
Pennut ovat kasvaneet emänsä kanssa meillä kotona (0vrk - 5vko) sekä maalla Kärkölässä (5vko-8vko) ja näin ollen ne ovat tottuneet tavalliseen lapsiperhe elämään ja äänimaailmaan. Pentujen kanssa on ulkoiltu paljon 4 viikon iästä eteenpäin, sillä säät ovat suosineet meitä. Pentuja on alusta asti käsitelty päivittäin ja niiden kynnet on leikattu neljä kertaa ennen luovutusta. Pennut ovat päässeet autoilemaan useita kertoja.
Pennun ensimmäinen vuosi on todella tärkeää aikaa. Vanha sanonta pätee tähän hyvin "Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa". Tutustukaa rauhassa toisiinne, tehkää asioita yhdessä ja panostakaa suhteen luomiseen (johtajuusteoriat roskakoriin!). Vaikka te määrittelette rajat ja raamit arjen sekä harrastuksien ympärille, muistakaa olla reiluja sekä johdonmukaisia. Ettehän myöskään vaadi pennulta jotain, mitä ette ole sille opettaneet (pennut eivät tahallaan "hölmöile", ne eivät vain silloin tiedä mikä on sallittua ja mikä ei).
- Pennuille on toteutettu Bio Sensor-ohjelma 3-16vrk iässä.
(lisätietoa klikkaamalla tästä englanniksi laajemmin ja tästä suomeksi suppeammin) - Pennut on rekisteröity Suomen Kennelliittoon ja ne ovat eläinlääkärin tarkastamia. Sen lisäksi pennut on pentutestattu 6,5 viikon iässä Pekka Korrin toimesta. Dokumentit näistä saatte pennun mukana.
- Pennut ovat syöneet 4 ateriaa päivässä (vajaa 1 dl/annos/pentu eli yhteensä 3dl/pentu), mutta aterioiden määrää voidaan vähentää pennun kasvaessa. Kolmen ensimmäisen kuukauden aikana on suositeltavaa ruokkia pentu neljä kertaa vuorokaudessa, sen jälkeen voidaan ruokkia 3 kertaa vuorokaudessa. Puolivuotiaana pennulle yleensä riittää kaksi ateriaa vuorokaudessa.
On tärkeää lisätä ruoan määrää pennun kasvaessa, jotta se säilyttää normaalipainon, eikä ole liian laiha tai lihava.
Pennut ovat saaneet Essentialin penturuokaa (The Beginning). Tätä ruokaa tulee 3kg säkki mukana joka syötetään ensin, sen jälkeen pennulle vaihdetaan Essentialin isommille roduille tarkoitettu penturuoka (The Beginning Large Breed), jota saatte mukaanne 2x 3kg säkkiä. Essentialin ruuat ovat laadukkaita ja suosittelen jatkamaan niillä, jos kuitenkin haluat vaihtaa ruuan johonkin muuhun, siirry siihen vähitellen. Essentialin ruokaa saa tilattua netistä: www.essential.fi/ ja www.ryrys.fi/ (ensimmäisellä tilauskerralla saatte 20% alennusta koko tilauksesta koodilla ADEVOUR10 )
Essentialia saa ostettua myös kivijalkaliikkeistä (jälleenmyyjät)
Lisäksi pennut ovat saaneet Mush:in pentupullia, naudan sekä possun jauhelihaa, AB-piimää sekä SMAAK:in kanan kivipiiraa, kanan sydäntä sekä possun sydäntä.
Makupaloja aterioiden välillä tulee antaa vain kun pentua halutaan palkita ja silloinkin vain jos sen ruokahalu on ongelmaton. Essentialin ruuat ovat maistuvia, joten kannattaa hyödyntää ruokanappuloita palkkauksessa ja aktivoinnissa. - Pennut on madotettu 3, 5 ja 7 viikon iässä. (3vko Canex, 5vko Welpan, 7vko Canex).
Seuraava madotus Canexilla tai Welpanilla 10-11 viikon iässä ennen ensimmäistä rokotusta. Myöhemmin matolääkitykseen käy myös esimerkiksi Axilur. - Pennut saavat ensimmäisten päivien ternimaidosta riittävästi tartuntataudeilta suojaavia vasta-aineita, eli pentuja ei tarvitse rokottaa ennen 12 viikon ikää. Ensimmäinen rokotus annetaan 12 viikon iässä. Pennun immuniteetti on yleensä aika hyvä jo kahden viikon päästä rokotuksesta ja varsin hyvä, kun rokotuksesta on kulunut neljä viikkoa. Kestävä vastustuskyky vaatii kuitenkin tehosterokotuksen. Tehosterokotus annetaan 16 viikon ikäisenä.
- Pennut on geenitestattu ennen luovutusta (testituloksien dokumentit saatte pennun mukana). Kaikilla pennuilla on vähintään yksi CDDY-geeni. Osa pennuista on kantajia PRA:n, DM:n ja/tai CLPS:n suhteen. Kaikki pennut ovat terveitä seuraavien geenien osalta: DE, JADD, CDMC, CLAM, CP1 ja BUFF.
tästä rotuyhdistyksen sivuille, jossa geenitestien selitteet avattu.
Muistathan, että voit aina olla minuun yhteydessä, oli asia mikä tahansa.
Kuulen mielelläni kasvattieni kuulumisia läpi niiden elämän ❤
Jaan myös mielelläni kuvaterveisiä kasvateistani omissa somekanavissani
(joten saa tägäillä 😊)
Kuulen mielelläni kasvattieni kuulumisia läpi niiden elämän ❤
Jaan myös mielelläni kuvaterveisiä kasvateistani omissa somekanavissani
(joten saa tägäillä 😊)
"Haloo! Mitä sinne kuuluu?"
K U N P E N T U T U L E E K O T I I N
Jo ennen pennun saapumista on hyvä valmistella koti uutta tulokasta varten. Pentu tutustuu uuteen ympäristöön hampaillaan, joten suojaa sähköjohdot sekä arvokkaat esineet. Otathan huomioon, että jotkin sisäkasvit ovat koirille myrkyllisiä (mm. vehkat, jukkapalmu ja joulutähti), niiden tulisi olla sellaisessa paikassa, etteivät ne ole pennulle vaaraksi. Mikäli koti on kaksikerroksinen, tulisi rappusissa olla portti, jottei pentu pääse vahingoittamaan itseään. Pennulla tulee olla oma paikka jossa se saa rauhassa levätä. Nukkuvaa pentua ei tulisi herättää ellei se ole välttämätöntä!
Pennun ensimmäisten päivien aikana anna sille aikaa tutustua rauhassa uuteen perheeseensä, kotiinsa sekä lähiympäristöön. Mikäli perheessä on ennestään koiria, kannattaa ensikohtaaminen suorittaa neutraalilla maaperällä.
Kun pentu on kotiutunut on hyvä aloittaa yksinoloharjoitukset sekä sosiaalistaminen.
Yksinoloharjoitukset aloitetaan ensin lyhyillä muutaman minuutin pituisilla hetkillä (esimerkiksi kun viet roskat tai haet postin). Ajoita harjoitus niin, että pentu on väsynyt (pennun kanssa on leikitty ja se on kylläinen). Tavoitteena on, että pentu on aina rauhallinen sekä hiljainen yksinollessaan. Kun yksinoloaika pitenee, jätä pennulle tekemistä sen ajaksi (aktivointilelu, puruluu ym.)
Pennun sosiaalistamisen herkkyyskausi kestää n. 14 viikon ikään asti. Hyödyntäkää tämä parhaanne mukaan. Käykää erilaisissa paikoissa, tutustukaa vieraisiin ihmisiin ja (turvallisiin) koiriin. Lasten kanssa on tärkeää opastaa kuinka pennun kanssa ollaan ja toimitaan.
Pentu kannattaa totuttaa sekä autoiluun että julkisiin, riippumatta siitä, kumpaa pääsääntöisesti käytätte. Autossa kannattaa olla häkki, jossa pennun on turvallista matkustaa (kiinnitä häkki hyvin autoon). Pyri luomaan pennulle paljon positiivisia tilanteita, jos pentua jännittää jokin asia, älä painosta pentua, vaan etene sen tahtiin.
Sisäsiistiksi opettelu kannattaa aloittaa heti pennun tultua. Pennut oppivat sisäsiisteiksi yleensä viimeistään puolenvuoden ikään mennessä. Käytä pentua ulkona aina heti kun se on herännyt, ruokailun jälkeen sekä leikin päätteeksi (jos pentu leikkii pitkän aikaa, voi pentua käyttää ulkona myös kesken leikin). Kun pentu tekee tarpeet oikeaan paikkaan, kehu ja palkitse.
Yksi tärkeimpiä asioita mitä koiralle voi opettaa on varma luoksetulo. Tästä syystä luoksetuloharjoitukset on aloitettu jo ennen luovutusta pillin avulla (joka sisältyy pentupakettiin). Vahvistakaa luoksetuloa ja pillin ohelle kannattaa opettaa suullinen vihjesana (aina pilli ei välttämättä ole mukana kun sitä tarvitaan).
Muistakaa aina kehua ja palkita pentua (pätee myös aikuiseen koiraan), kun se tekee oikein. Palkitse myös pennun tarjoamia asioita, joita haluat vahvistaa (esimerkkinä: pentu ottaa kontaktia, seuraa, istuu, tulee luokse ym.) Positiivisella vahvistamisella tuloksia syntyy nopeasti kun pentu oppii, että ihmisen kanssa tekeminen on kannattavaa ja kivaa. Pyri luomaan pennulle tilanteita jossa sen on mahdollista onnistua (tällöin pääset palkitsemaan ja näin ollen vahvistamaan kyseistä käytöstä). Alusta asti on myös tärkeää harjoitella rauhoittumista erilaisissa tilanteissa, ensin kotioloissa ja sen jälkeen pikku hiljaa häiriötä lisäten.
Mikäli pentu epäonnistuu jossain, älkää rankaisko pentua. Miettikää mistä se voisi johtua ja pyrkikää helpottamaan tilannetta/harjoitusta. Tärkeintä on, että pentu pystyy luottamaan ja tukeutumaan teihin hankalissa tilanteissa, vaalikaa sitä ❤
Jo ennen pennun saapumista on hyvä valmistella koti uutta tulokasta varten. Pentu tutustuu uuteen ympäristöön hampaillaan, joten suojaa sähköjohdot sekä arvokkaat esineet. Otathan huomioon, että jotkin sisäkasvit ovat koirille myrkyllisiä (mm. vehkat, jukkapalmu ja joulutähti), niiden tulisi olla sellaisessa paikassa, etteivät ne ole pennulle vaaraksi. Mikäli koti on kaksikerroksinen, tulisi rappusissa olla portti, jottei pentu pääse vahingoittamaan itseään. Pennulla tulee olla oma paikka jossa se saa rauhassa levätä. Nukkuvaa pentua ei tulisi herättää ellei se ole välttämätöntä!
Pennun ensimmäisten päivien aikana anna sille aikaa tutustua rauhassa uuteen perheeseensä, kotiinsa sekä lähiympäristöön. Mikäli perheessä on ennestään koiria, kannattaa ensikohtaaminen suorittaa neutraalilla maaperällä.
Kun pentu on kotiutunut on hyvä aloittaa yksinoloharjoitukset sekä sosiaalistaminen.
Yksinoloharjoitukset aloitetaan ensin lyhyillä muutaman minuutin pituisilla hetkillä (esimerkiksi kun viet roskat tai haet postin). Ajoita harjoitus niin, että pentu on väsynyt (pennun kanssa on leikitty ja se on kylläinen). Tavoitteena on, että pentu on aina rauhallinen sekä hiljainen yksinollessaan. Kun yksinoloaika pitenee, jätä pennulle tekemistä sen ajaksi (aktivointilelu, puruluu ym.)
Pennun sosiaalistamisen herkkyyskausi kestää n. 14 viikon ikään asti. Hyödyntäkää tämä parhaanne mukaan. Käykää erilaisissa paikoissa, tutustukaa vieraisiin ihmisiin ja (turvallisiin) koiriin. Lasten kanssa on tärkeää opastaa kuinka pennun kanssa ollaan ja toimitaan.
Pentu kannattaa totuttaa sekä autoiluun että julkisiin, riippumatta siitä, kumpaa pääsääntöisesti käytätte. Autossa kannattaa olla häkki, jossa pennun on turvallista matkustaa (kiinnitä häkki hyvin autoon). Pyri luomaan pennulle paljon positiivisia tilanteita, jos pentua jännittää jokin asia, älä painosta pentua, vaan etene sen tahtiin.
Sisäsiistiksi opettelu kannattaa aloittaa heti pennun tultua. Pennut oppivat sisäsiisteiksi yleensä viimeistään puolenvuoden ikään mennessä. Käytä pentua ulkona aina heti kun se on herännyt, ruokailun jälkeen sekä leikin päätteeksi (jos pentu leikkii pitkän aikaa, voi pentua käyttää ulkona myös kesken leikin). Kun pentu tekee tarpeet oikeaan paikkaan, kehu ja palkitse.
Yksi tärkeimpiä asioita mitä koiralle voi opettaa on varma luoksetulo. Tästä syystä luoksetuloharjoitukset on aloitettu jo ennen luovutusta pillin avulla (joka sisältyy pentupakettiin). Vahvistakaa luoksetuloa ja pillin ohelle kannattaa opettaa suullinen vihjesana (aina pilli ei välttämättä ole mukana kun sitä tarvitaan).
Muistakaa aina kehua ja palkita pentua (pätee myös aikuiseen koiraan), kun se tekee oikein. Palkitse myös pennun tarjoamia asioita, joita haluat vahvistaa (esimerkkinä: pentu ottaa kontaktia, seuraa, istuu, tulee luokse ym.) Positiivisella vahvistamisella tuloksia syntyy nopeasti kun pentu oppii, että ihmisen kanssa tekeminen on kannattavaa ja kivaa. Pyri luomaan pennulle tilanteita jossa sen on mahdollista onnistua (tällöin pääset palkitsemaan ja näin ollen vahvistamaan kyseistä käytöstä). Alusta asti on myös tärkeää harjoitella rauhoittumista erilaisissa tilanteissa, ensin kotioloissa ja sen jälkeen pikku hiljaa häiriötä lisäten.
Mikäli pentu epäonnistuu jossain, älkää rankaisko pentua. Miettikää mistä se voisi johtua ja pyrkikää helpottamaan tilannetta/harjoitusta. Tärkeintä on, että pentu pystyy luottamaan ja tukeutumaan teihin hankalissa tilanteissa, vaalikaa sitä ❤
K U N P E N T U K A S V A A
Pennun kasvupyrähdys tapahtuu usein n. 4-6 kk:n iässä. Tällöin on tärkeää pitää huolta, ettei pentu liiku liian rajusti eikä loukkaa itseään. Muutenkin alle vuoden ikäisen pennun tulisi välttää liiallista fyysistä rasitusta, tällä pyritään turvaamaan koiran lihasten ja luuston normaali kehittyminen. Paras liikuntamuoto pennulle on vapaana metsässä, mutta tällöin on oltava varmuus paikan turvallisuudesta (mikäli pentu säikähtää jotain, onko lähistöllä vaaranpaikkoja kuten esimerkiksi tie, jyrkkä kallio tms.). Pennun tulisi välttää turhaa hyppimistä mahdollisimman pitkään (ainakin 6kk ikään asti). Tarkoittaen rappusia, autoon tai autosta ulos hyppimistä ym.
Virallisiin terveystarkastuksiin koiran voi viedä 1 vuoden iästä eteenpäin, mutta suosittelen odottamaan lähemmäs 1,5 vuoden ikää. Emän puolen linjoissa on ollut hitaasti kehittyviä koiria.
Rodun PEVISA:an (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma) kuuluu silmät, lonkat ja kyynärät, eli vähintään nämä tulisi tutkia koiran ollessa n. 1,5-2v. Näiden lisäksi suosittelen selän kuvaamista (LTV ja VA sekä SP mikäli koira on yli 2v).
Miksi kannattaa tutkia?
A U T O I M M U U N I S A I R A U D E T
Tollereilla esiintyy autoimmuunisairauksia, joiden epäillään olevan perinnöllisiä.
Näistä yleisimpiä ovat: SRMA, IMRD/IMPA, SLE, Tollarsjuka, Addisonin tauti ja Kilpirauhasen vajaatoiminta.
Tietoa autoimmuunisairauksista (kopioitu rotuyhdistyksen sivuilta):
SRMA (Steroid Responsive Meningitis-Arteritis) eli aivokalvontulehdus
Steriilin aivokalvontulehduksen oireet alkavat usein äkillisesti ja ensimmäiseksi omistajat laittavat merkille, että koira on vaisu ja kivuliaanoloinen. Sen oireita ovat myös kuume, niskajäykkyys, jäykät liikkeet sekä syömis- ja juomisvaikeudet. Koira saattaa ulahtaa kivusta noustessaan ja ponnistaessaan. Pään taaksepäin tai etujalkojen väliin taivuttaminen aiheuttaa kovaa kipua.
Sairaus puhkeaa useimmiten noin 6–24 kuukauden ikäisillä tollereilla, mutta se voi puhjeta yhtä lailla aiemmin kuin myöhemminkin. Sairaus voidaan todeta selkäydinnestenäytteestä, joskin diagnoosi saatetaan tehdä myös pelkästään oireiden ja muiden sairauksien poissuljennan avulla. Mikäli koiran oireiden nähdään helpottavan nopeasti kortisonihoidon alettua, voidaan SRMA-diagnoosia pitää entistä varmempana. Toipumisennustetta parantaa merkittävästi sairauden nopea diagnosointi ja lääkityksen aloitus.
IMRD/IMPA (Moniniveltulehdus/Immuunivälitteinen polyartriitti)
Moniniveltulehdukseen sairastuvat koirat ovat usein aikuisia yksilöitä. Oireisiin kuuluvat kivusta johtuva ontuminen, levon jälkeinen jäykkyys, mikä voi näkyä vaikeutena nousta makuulta ylös, ja liikkumishaluttomuus. Usein esiintyy myös turvotusta tulehtuneen nivelen alueella ja joskus koiralla saattaa olla selittämätöntä kuumetta.
Moniniveltulehdus diagnosoidaan tyypillisten oireiden, nivelnestenäytteen sekä verikokeilla todettujen ns. tumavasta-aineiden (ANA-testi) avulla. Negatiivinen ANA-testin tulos ei kuitenkaan poissulje moniniveltulehduksen mahdollisuutta. Moniniveltulehduksen hoitona käytetään immunosupressiivista lääkitystä, minä useimmiten toimii kortisoni.
TOLLARSJUKA
Uppsalan yliopistossa Ruotsissa käynnistyi vuonna 2002 projekti, joka jatkuu yhä ja jossa on kuluneiden vuosien aikana pyritty selvittämään sekä ns. Tollarsjukanin kliinistä kuvaa, diagnosointimenetelmiä, hoitovastetta että myös genetiikkaa sairauden takana. Toisin kuin aiemmassa autoimmuunisairauksia käsitelleessä kirjallisuudessa Helene Hamlinin johtama tutkimusryhmä on päätynyt nimittämään sairauskompleksia, joka voi yksilöstä riippuen esiintyä joko steriilinä aivokalvontulehduksena tai immuunivälitteisenä moniniveltulehduksena, yhteisnimityksellä ”tollarsjuka” (”tolleritauti”).
Tollarsjukanin tarkkaa esiintyvyyttä suomalaisissa tollereissa ei tiedetä. Novascotiannoutajat ry:n uudistettuun terveyskyselyyn saatiin vuoden 2019 aikana vastaukset noin 350 tollerista. Tässä otoksessa SRMA:ta esiintyi 2,5 %:lla vastaajien koirista ja IMRD:tä hieman vähemmän. Muutamalla koiralla sairaus alkoi SRMA:na, mutta myöhemmin mukaan tuli myös IMRD:lle tyypillisiä oireita.
ADDISONIN TAUTI (hypoadrenokortikoidismi)
Addisonin tauti tarkoittaa lisämunuaisen kuorikerroksen vajaatoiminnasta johtuvaa tautitilaa, jonka seurauksena elimistön energiankäytön kannalta elintärkeän glukoosin aineenvaihdunta häiriintyy. Oireita ovat väsyminen, ruokahaluttomuus sekä oksentelu ja ripuli. Stressi pahentaa usein oireita, mutta oireiden voimakkuus vaihtelee yksilöittäin.
Addisonin taudin diagnosointia voi edeltää pitkäkin jakso, jolloin koiralla on satunnaisesti em. oireita, mutta jolloin eläinlääkäri ei vielä osaa epäillä tätä sairautta. Joskus taas oireet puhkeavat äkillisesti ja hyvin voimakkaina. Tällöin puhutaan ns. Addisonin kriisistä, joka on hoitamattomana koiran henkeä uhkaava tila. Addisonin kriisiin joutuneella koiralla voi olla heikko pulssi, alilämpöisyyttä, kuivumista, oksentelua, tärinää ja vapinaa sekä joskus tajunnantason muutoksia.
Addison-diagnoosin saanut koira voi usein elää normaalia elämää lääkityksen avulla, mutta stressitilanteissa lääkityksen, jona yleensä käytetään kortisonia, tasoa saatetaan joutua nostamaan.
KILPIRAUHASEN VAJAATOIMINTA (hypotyreoosi)
Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet kehittyvät, kun noin 75 % kilpirauhaskudoksesta on tuhoutunut, joten sairaus on voinut olla olemassa kuukausia tai vuosia ennen oireiden puhkeamista. Riskirotujen yksilöt voivat sairastua muita nuorempina, mutta vajaatoiminta on harvinainen alle kahden vuoden ikäisillä koirilla. Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet ovat moninaiset. Yleisiempiä ovat uneliaisuus, lihavuus ja liikunnan siedon aleneminen. Lähes yhtä paljon esiintyy iho-oireita, kuten karvapeitteen ohenemista, kaljuutta ja huonokuntoisuutta sekä ihon tummumista, seborreaa ja pinnallisia ihotulehduksia. Joskus esiintyy myös hermostollisia, silmiin, sydämen toimintaan, käyttäytymiseen, lisääntymiseen tai ruuansulatuskanavan toimintaan liittyviä oireita. Kilpirauhasen vajaatoiminta todetaan verikokeella ja sen hoitona käytetään elinikäistä lääkitystä.
SLE (Systemic Lupus Erythematosis)
SLE:n oireet muistuttavat osittain moniniveltulehdusta, sillä sen tyypillisimpiä oireita ovat ontuminen ja muut niveloireet, mutta niiden lisäksi koiralla todetaan oireita myös vähintään yhdessä muussa elimessä. Useimmiten niveloireiden lisäksi todetaankin iho-oireita kirsun tai korvien alueella. Sairastuneiden koirien kunto saattaa aaltoilla: toisinaan on oireettomia aikoja ja toisinaan oireet taas ryöpsähtävät esiin. Joskus SLE:hen voi kuulua myös verenkuvamuutoksia, kuten anemiaa (AIHA) tai verihiutaleiden niukkuutta (trombosytopeniaa), jolloin koiralla voi olla väsymystä ja verenvuotoa. Koiralla saattaa olla myös munuaisperäisiä oireita, jolloin sairauden ennuste on usein huonompi. Sairaus voi olla vaikeasti diagnosoitavissa ja se todetaan useasti muiden sairauksien poissuljennan jälkeen. SLE:n ja SLE-tyyppisen moniniveltulehduksen diagnosoinnissa käytetään apuna ns. ANA-testiä. SLE:tä hoidetaan kortisonilla sekä mahdollisesti muilla lääkkeillä taudinkuvasta riippuen.
Pennun kasvupyrähdys tapahtuu usein n. 4-6 kk:n iässä. Tällöin on tärkeää pitää huolta, ettei pentu liiku liian rajusti eikä loukkaa itseään. Muutenkin alle vuoden ikäisen pennun tulisi välttää liiallista fyysistä rasitusta, tällä pyritään turvaamaan koiran lihasten ja luuston normaali kehittyminen. Paras liikuntamuoto pennulle on vapaana metsässä, mutta tällöin on oltava varmuus paikan turvallisuudesta (mikäli pentu säikähtää jotain, onko lähistöllä vaaranpaikkoja kuten esimerkiksi tie, jyrkkä kallio tms.). Pennun tulisi välttää turhaa hyppimistä mahdollisimman pitkään (ainakin 6kk ikään asti). Tarkoittaen rappusia, autoon tai autosta ulos hyppimistä ym.
Virallisiin terveystarkastuksiin koiran voi viedä 1 vuoden iästä eteenpäin, mutta suosittelen odottamaan lähemmäs 1,5 vuoden ikää. Emän puolen linjoissa on ollut hitaasti kehittyviä koiria.
Rodun PEVISA:an (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma) kuuluu silmät, lonkat ja kyynärät, eli vähintään nämä tulisi tutkia koiran ollessa n. 1,5-2v. Näiden lisäksi suosittelen selän kuvaamista (LTV ja VA sekä SP mikäli koira on yli 2v).
Miksi kannattaa tutkia?
- Koiran kroppa kuormittuu myös normaalissa kotielämässä, joten on tärkeää tietää, millaiset lähtökohdat koiralla on esimerkiksi nivelrikon syntymiselle. Harrastuskoiran kohdalla taas on ehdottoman tärkeää tietää, millaista rasitusta koiran kropan voidaan olettaa kestävän.
- Kun tiedetään luuston tilanne, voidaan toimia sen mukaan. Jos koiralla on jotain kehityshäiriöitä, on tärkeää ottaa ne huomioon ja pyrkiä ennaltaehkäisemään tilanteen pahenemista (nivelvalmisteet, lihaskunto). Lievissä tapauksissa koira ei välttämättä oireile, mutta mikäli oireilua tulisi myöhemmin voidaan uusinta kuvilla verrata muutoksia aiempiin kuviin.
- Hyödyllistä tietoa rodun tilanteesta sekä mahdollisissa jalostusaikeissa
(mikäli vain jalostuskoirat tutkittaisiin, se antaisi kovin suppean kuvan rodun tilanteesta, eli on äärimmäisen tärkeää, että kaikki koirat tutkitaan vaikkei jalostusaikeita olisi)
A U T O I M M U U N I S A I R A U D E T
Tollereilla esiintyy autoimmuunisairauksia, joiden epäillään olevan perinnöllisiä.
Näistä yleisimpiä ovat: SRMA, IMRD/IMPA, SLE, Tollarsjuka, Addisonin tauti ja Kilpirauhasen vajaatoiminta.
Tietoa autoimmuunisairauksista (kopioitu rotuyhdistyksen sivuilta):
SRMA (Steroid Responsive Meningitis-Arteritis) eli aivokalvontulehdus
Steriilin aivokalvontulehduksen oireet alkavat usein äkillisesti ja ensimmäiseksi omistajat laittavat merkille, että koira on vaisu ja kivuliaanoloinen. Sen oireita ovat myös kuume, niskajäykkyys, jäykät liikkeet sekä syömis- ja juomisvaikeudet. Koira saattaa ulahtaa kivusta noustessaan ja ponnistaessaan. Pään taaksepäin tai etujalkojen väliin taivuttaminen aiheuttaa kovaa kipua.
Sairaus puhkeaa useimmiten noin 6–24 kuukauden ikäisillä tollereilla, mutta se voi puhjeta yhtä lailla aiemmin kuin myöhemminkin. Sairaus voidaan todeta selkäydinnestenäytteestä, joskin diagnoosi saatetaan tehdä myös pelkästään oireiden ja muiden sairauksien poissuljennan avulla. Mikäli koiran oireiden nähdään helpottavan nopeasti kortisonihoidon alettua, voidaan SRMA-diagnoosia pitää entistä varmempana. Toipumisennustetta parantaa merkittävästi sairauden nopea diagnosointi ja lääkityksen aloitus.
IMRD/IMPA (Moniniveltulehdus/Immuunivälitteinen polyartriitti)
Moniniveltulehdukseen sairastuvat koirat ovat usein aikuisia yksilöitä. Oireisiin kuuluvat kivusta johtuva ontuminen, levon jälkeinen jäykkyys, mikä voi näkyä vaikeutena nousta makuulta ylös, ja liikkumishaluttomuus. Usein esiintyy myös turvotusta tulehtuneen nivelen alueella ja joskus koiralla saattaa olla selittämätöntä kuumetta.
Moniniveltulehdus diagnosoidaan tyypillisten oireiden, nivelnestenäytteen sekä verikokeilla todettujen ns. tumavasta-aineiden (ANA-testi) avulla. Negatiivinen ANA-testin tulos ei kuitenkaan poissulje moniniveltulehduksen mahdollisuutta. Moniniveltulehduksen hoitona käytetään immunosupressiivista lääkitystä, minä useimmiten toimii kortisoni.
TOLLARSJUKA
Uppsalan yliopistossa Ruotsissa käynnistyi vuonna 2002 projekti, joka jatkuu yhä ja jossa on kuluneiden vuosien aikana pyritty selvittämään sekä ns. Tollarsjukanin kliinistä kuvaa, diagnosointimenetelmiä, hoitovastetta että myös genetiikkaa sairauden takana. Toisin kuin aiemmassa autoimmuunisairauksia käsitelleessä kirjallisuudessa Helene Hamlinin johtama tutkimusryhmä on päätynyt nimittämään sairauskompleksia, joka voi yksilöstä riippuen esiintyä joko steriilinä aivokalvontulehduksena tai immuunivälitteisenä moniniveltulehduksena, yhteisnimityksellä ”tollarsjuka” (”tolleritauti”).
Tollarsjukanin tarkkaa esiintyvyyttä suomalaisissa tollereissa ei tiedetä. Novascotiannoutajat ry:n uudistettuun terveyskyselyyn saatiin vuoden 2019 aikana vastaukset noin 350 tollerista. Tässä otoksessa SRMA:ta esiintyi 2,5 %:lla vastaajien koirista ja IMRD:tä hieman vähemmän. Muutamalla koiralla sairaus alkoi SRMA:na, mutta myöhemmin mukaan tuli myös IMRD:lle tyypillisiä oireita.
ADDISONIN TAUTI (hypoadrenokortikoidismi)
Addisonin tauti tarkoittaa lisämunuaisen kuorikerroksen vajaatoiminnasta johtuvaa tautitilaa, jonka seurauksena elimistön energiankäytön kannalta elintärkeän glukoosin aineenvaihdunta häiriintyy. Oireita ovat väsyminen, ruokahaluttomuus sekä oksentelu ja ripuli. Stressi pahentaa usein oireita, mutta oireiden voimakkuus vaihtelee yksilöittäin.
Addisonin taudin diagnosointia voi edeltää pitkäkin jakso, jolloin koiralla on satunnaisesti em. oireita, mutta jolloin eläinlääkäri ei vielä osaa epäillä tätä sairautta. Joskus taas oireet puhkeavat äkillisesti ja hyvin voimakkaina. Tällöin puhutaan ns. Addisonin kriisistä, joka on hoitamattomana koiran henkeä uhkaava tila. Addisonin kriisiin joutuneella koiralla voi olla heikko pulssi, alilämpöisyyttä, kuivumista, oksentelua, tärinää ja vapinaa sekä joskus tajunnantason muutoksia.
Addison-diagnoosin saanut koira voi usein elää normaalia elämää lääkityksen avulla, mutta stressitilanteissa lääkityksen, jona yleensä käytetään kortisonia, tasoa saatetaan joutua nostamaan.
KILPIRAUHASEN VAJAATOIMINTA (hypotyreoosi)
Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet kehittyvät, kun noin 75 % kilpirauhaskudoksesta on tuhoutunut, joten sairaus on voinut olla olemassa kuukausia tai vuosia ennen oireiden puhkeamista. Riskirotujen yksilöt voivat sairastua muita nuorempina, mutta vajaatoiminta on harvinainen alle kahden vuoden ikäisillä koirilla. Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet ovat moninaiset. Yleisiempiä ovat uneliaisuus, lihavuus ja liikunnan siedon aleneminen. Lähes yhtä paljon esiintyy iho-oireita, kuten karvapeitteen ohenemista, kaljuutta ja huonokuntoisuutta sekä ihon tummumista, seborreaa ja pinnallisia ihotulehduksia. Joskus esiintyy myös hermostollisia, silmiin, sydämen toimintaan, käyttäytymiseen, lisääntymiseen tai ruuansulatuskanavan toimintaan liittyviä oireita. Kilpirauhasen vajaatoiminta todetaan verikokeella ja sen hoitona käytetään elinikäistä lääkitystä.
SLE (Systemic Lupus Erythematosis)
SLE:n oireet muistuttavat osittain moniniveltulehdusta, sillä sen tyypillisimpiä oireita ovat ontuminen ja muut niveloireet, mutta niiden lisäksi koiralla todetaan oireita myös vähintään yhdessä muussa elimessä. Useimmiten niveloireiden lisäksi todetaankin iho-oireita kirsun tai korvien alueella. Sairastuneiden koirien kunto saattaa aaltoilla: toisinaan on oireettomia aikoja ja toisinaan oireet taas ryöpsähtävät esiin. Joskus SLE:hen voi kuulua myös verenkuvamuutoksia, kuten anemiaa (AIHA) tai verihiutaleiden niukkuutta (trombosytopeniaa), jolloin koiralla voi olla väsymystä ja verenvuotoa. Koiralla saattaa olla myös munuaisperäisiä oireita, jolloin sairauden ennuste on usein huonompi. Sairaus voi olla vaikeasti diagnosoitavissa ja se todetaan useasti muiden sairauksien poissuljennan jälkeen. SLE:n ja SLE-tyyppisen moniniveltulehduksen diagnosoinnissa käytetään apuna ns. ANA-testiä. SLE:tä hoidetaan kortisonilla sekä mahdollisesti muilla lääkkeillä taudinkuvasta riippuen.
Tässä vielä muutama hyödyllinen linkki:
Rotuyhdistyksen sivut (Novascotiannoutajat ry)
Suomen Kennelliiton jalostustietojärjestelmä
Suomen noutajakoirajärjestö ry
Sporttirakki (hyviä artikkeleita koiran kanssa treenaamiseen)
Rotuyhdistyksen sivut (Novascotiannoutajat ry)
Suomen Kennelliiton jalostustietojärjestelmä
Suomen noutajakoirajärjestö ry
Sporttirakki (hyviä artikkeleita koiran kanssa treenaamiseen)
